Ostoskori
0
0,00 €
Syvemmin primitiivireflekseistä
Primitiivirefleksit, hermoston tasapaino – asiantunteva sensomotorinen valmennus Helsingissä.
Refleksien inhibitio – mitä hermostossa oikeasti tapahtuu
Primitiivirefleksien hermostollinen perusta
Primitiivirefleksit syntyvät aivorungon ja selkäytimen tasolla. Ne ovat varhaisen kehityksen automaattisia liikeohjelmia, jotka käynnistyvät aistiärsykkeestä – kuten kosketuksesta, asennosta, äänestä tai valosta – ja laukaisevat nopean motorisen vasteen.
Näiden refleksien tehtävä on aktivoida hermoverkkoja ja tukea aivojen kypsymistä.
Ne luovat yhteyksiä sensorisen ja motorisen järjestelmän välille jo ennen kuin aivokuori on täysin kehittynyt.
Voidaan sanoa, että ne ovat väliaikaisia hermoston ohjelmia, jotka valmistelevat järjestelmää myöhempään hienomotoriikkaan ja tahdonalaiseen säätelyyn.
Refleksien inhibitio ei ole pelkkä liikeharjoitus, vaan neuroplastinen uudelleenjärjestäytymisprosessi.
Aivokuoren ja tyvitumakkeiden inhibitiojärjestelmä
Normaalissa kehityksessä refleksit eivät "sammu" tai "poistu", vaan ne inhibitoituvat – eli pysyvät olemassa hermostossa, mutta niiden toiminta on aivokuoren ja tyvitumakkeiden kontrolloimaa.
Keskeiset rakenteet tässä säätelyssä ovat:
Aivorunko – käynnistää refleksin automaattisesti
Tyvitumakkeet (basal ganglia) – säätelevät liikkeiden aloittamista, sujuvuutta ja estoa
Pikkuaivot (cerebellum) – hienosäätävät ajoitusta ja koordinaatiota
Aivokuori (cerebral cortex) – muodostaa ylhäältä alas suuntautuvan inhibitiojärjestelmän, joka estää primitiivisten liikeohjelmien hallitsemattoman laukaisun
Kun nämä rakenteet toimivat synkronisesti, hermosto pystyy erottamaan tahdonalaisen liikkeen ja automaattisen refleksivasteen.
Jos jokin lenkki ketjusta on heikko – esimerkiksi tyvitumakkeiden inhibitioreittien alitoiminta tai aivokuoren säätelyvaje – refleksi voi aktivoitua tahattomasti ja häiritä hienomotoriikkaa, tasapainoa, tunnetilojen säätelyä tai keskittymistä.
Sensomotorinen valmennus hyödyntää hermoston kykyä muuttua – neuroplastisuutta.
Miksi refleksit voivat jäädä aktiivisiksi
Hermoston kehitys etenee vaiheittain, ja jokainen vaihe rakentaa perustan seuraavalle.
Varhaiset primitiivirefleksit syntyvät aivorungon ja selkäytimen hermopiireissä, ja niiden tehtävä on aktivoida aivojen hermoverkkoja niin kauan, kunnes aivokuoren ja tyvitumakkeiden hallintajärjestelmät ovat riittävän kypsiä ottamaan ohjat.
Jos tämä kypsymisprosessi häiriintyy, aivokuoren ylhäältä alas suuntautuva inhibitio ei kehity täyteen toimintavalmiuteensa.
Tämä tarkoittaa, että refleksit eivät ole täysin inhibitioituneet — ne pysyvät hermostossa aktiivisina ohjelmina, jotka voivat edelleen ilmentyä kehon ja hermoston tasolla, vaikka niiden tulisi toimia vain aivorungon hiljaisina taustareaktioina.
Häiriö voi johtua esimerkiksi siitä, että varhaisen kehityksen aikana sensorinen palaute (aistitiedon virta kehosta aivoihin) tai motorinen toisto (liikkeen kautta rakentuva hermoyhteys) on ollut puutteellista.
Jos lapsi ei saa riittävästi monipuolista liike- ja aistikokemusta – kuten konttaamista, ryömimistä, pyörimistä tai monisuuntaista liikettä – hermoverkot aivorungon, tyvitumakkeiden, pikkuaivojen ja aivokuoren välillä eivät vahvistu normaalisti.
Tällöin aivojen inhibitioradat jäävät vajaiksi, eikä refleksien automaattista laukaisua pystytä täysin estämään.
Käytännössä tämä näkyy esimerkiksi kehon jännittyneisyytenä, liikkeen hallinnan vaikeutena, epätarkkana koordinaationa tai tunteiden nopeina reaktioina — hermosto toimii ikään kuin "kehitysvaiheessa" edelleen.
Refleksit voivat myös aktivoitua uudelleen myöhemmässä elämänvaiheessa.
Tämä tapahtuu erityisesti silloin, kun hermosto joutuu voimakkaaseen stressitilaan, traumaattiseen kokemukseen tai päähän kohdistuneeseen iskuun.
Tällöin aivokuoren ja tyvitumakkeiden hallintajärjestelmä heikkenee, ja refleksit, jotka olivat jo kerran inhibitioituneet, voivat jälleen nousta aktiivisiksi.
Tämä on hermoston puolustusmekanismi – automaattinen palaaminen vanhempaan, primitiivisempään toimintamalliin, kun järjestelmä ei enää koe olonsa turvalliseksi.
Hermosto siis säilyttää nämä varhaiset liikeohjelmat ikään kuin varmuuskopiona – ja stressin, pelon tai ylikuormituksen hetkellä se saattaa palautua niihin.
Tämän vuoksi refleksien aktiivisuus ei ole vain lapsuuden kehitykseen liittyvä ilmiö, vaan koko elämän mittainen hermoston säätelyyn liittyvä prosessi, johon voidaan vaikuttaa sensomotorisen työskentelyn kautta.
Sensomotorinen valmennus hyödyntää hermoston kykyä muuttua.
Miten sensomotorinen valmennus vaikuttaa
Sensomotorinen valmennus hyödyntää hermoston kykyä muuttua – neuroplastisuutta.
Perusperiaate on yksinkertainen:
Sensorinen ärsyke + tarkoituksenmukainen liike + toisto = vahvistunut yhteys aivojen ja kehon välillä.
Jokainen harjoite tuottaa uutta afferenttia informaatiota (aistipalautetta kehosta aivoihin), joka aktivoi aivorungon, tyvitumakkeiden, pikkuaivojen ja aivokuoren välistä plastisuutta.
Tämä toistuva sensorimotorinen palaute rakentaa uudelleen hermoratoja, jotka vastaavat refleksien inhibitiosta.
Käytännössä tämä tarkoittaa, että:
Aivorunko oppii olemaan ylireagoimatta
Tyvitumakkeet ja pikkuaivot optimoivat liikkeiden sujuvuuden
Aivokuori vahvistaa tietoista hallintaa ja hiljentää tarpeettomat refleksivasteet
Lopputuloksena hermosto toimii energiatehokkaammin, liikkeet muuttuvat taloudellisemmiksi ja autonominen hermosto palautuu tasapainotilaan (homeostaasiin).
Primitiivirefleksit syntyvät aivorungon ja selkäytimen tasolla.
Hermoston uusi järjestys
Refleksien inhibitio ei ole pelkkä liikeharjoitus, vaan neuroplastinen uudelleenjärjestäytymisprosessi, jossa aivojen ydinrakenteet – aivorunko, tyvitumakkeet, pikkuaivot ja aivokuori – alkavat toimia jälleen yhtenä integroituna verkostona.
Kun ylhäältä alas suuntautuva säätely palautuu, refleksit pysyvät lepotilassa ja hermosto kykenee toimimaan joustavasti ja tarkasti.
Kehon ja mielen välinen yhteys vahvistuu, ja ihminen siirtyy pois reaktiivisesta selviytymistilasta kohti tietoista, tasapainoista ja rauhallista olemisen tilaa.
Tukea sensomotoriseen työskentelyyn
Rewirellä voit vahvistaa hermoston ja kehon säätelyä tehokkaasti myös seuraavien menetelmien avulla:
Ylipainehappihoito (Rewire HBOT) – tukee solujen hapensaantia, palautumista ja aivojen ja hermoston neuroplastisuutta, eli kykyä rakentaa ja vahvistaa uusia hermoyhteyksiä sekä korjata vaurioituneita yhteyksiä
Punavaloterapia (PBM) – tehostaa mitokondrioiden toimintaa ja solujen energiantuotantoa, rauhoittaa hermostoa, tukee autonomisen hermoston tasapainoa ja lievittää kehon jännitystil
4D-tärinälauta – aktivoi sensorimotorisia ratoja ja tukee kehon proprioseptiikkaa ja tasapainojärjestelmää. Auttaa hermostoa palaamaan turvalliseen rytmiin, rauhoittaa kehoa ja tukee refleksien inhibitioitumista tarjoamalla rytmistä sensorista palautetta.
NeuroVIZR-laitteisto – stimuloi aivojen visuaalisia ja rytmisiä järjestelmiä, tukee aivojen ja hermoston synkroniaa, plastisuutta ja säätelykykyä.
Yhdistämällä nämä menetelmät sensomotoriseen työskentelyyn voidaan aktivoida aivojen ja hermoston uudelleenjärjestäytymisen täysi potentiaali.
Näin käynnistyy prosessi, jossa keho ja mieli rakentavat uusia säätelyverkkoja, purkavat ylivireyden juurisyitä ja palauttavat hermoston sen luonnolliseen, optimaaliseen toimintatilaan.