
Refleksikohtaiset haasteet

TLR
TLR-refleksi eli tooninen labyrinttirefleksi on yksi primitiivireflekseistä, joka auttaa vauvoja kehittämään kehon asennon hallintaa ja tasapainoa. TLR-refleksi kehittyy kohdussa sikiövaiheessa ja sen pitäisi integroitua ensimmäisten elinkuukausien aikana, yleensä noin 3–4 kuukauden iässä. Tämä refleksi kehittyy osana lapsen vestibulaarijärjestelmää, eli tasapaino- ja liikeaistia, ja sen tarkoituksena on vaikuttaa lapsen kehon ja pään liikkeisiin suhteessa painovoimaan, auttaen kehittämään tasapainoa, lihastonusta ja liikkeiden hallintaa.
TLR ilmenee kahdessa muodossa:
- TLR 1 (Eteenpäin suuntautuva) : Kun pää kallistuu eteenpäin, kädet ja jalat koukistuvat.
- TLR 2 (Taaksepäin suuntautuva) : Kun pää kallistuu taaksepäin, vartalo jäykistyy ja raajat ojentuvat.
TLR eteenpäin:
Sikiö on kohdussa käpertyneenä sikiöasentoon, jossa pää taipuu eteenpäin ja käsivarret sekä jalat ovat koukussa. Tämä asento heijastaa toonista labyrinttirefleksiä eteenpäin. TLR eteenpäin tarkoittaa, että koko keho käpertyy kasaan, kun pää taipuu eteenpäin. Refleksi kehittyy 12. sikiöviikolla, ja sen pitäisi integroitua (eli hävitä) neljän kuukauden iässä.
TLR taaksepäin:
Refleksi kehittyy synnytyksen yhteydessä. Tällöin keho ojentuu, kun pää kallistuu taaksepäin. Tämän refleksin tulisi olla integroitunut kolmen vuoden ikään mennessä.
TLR:n merkitys
Tooninen labyrinttirefleksi auttaa vauvaa sopeutumaan syntymän jälkeen muuttuvaan painovoimaan. Refleksin avulla lapsi kokee ensimmäisenä elinvuotenaan primitiivisen reaktionsa suhteessa painovoimaan.
TLR auttaa lasta kehittämään suuntautumista painovoimaa vasten sekä parantaa tasapainoa ja motoristen taitojen kehitystä. TLR:n oikea-aikainen integrointi on tärkeää lapsen normaalin motorisen kehityksen kannalta. Jos TLR ei integroidu ajallaan, se voi aiheuttaa ongelmia tasapainossa, liikkeiden hallinnassa ja hienomotoriikassa.
Integroitumaton TLR voi johtaa erilaisiin haasteisiin lapsuudessa ja aikuisuudessa. Se voi vaikuttaa ryhtiin, koordinaatioon, silmän ja käden yhteistyöhön sekä tasapainoon. Integroitumaton TLR voi myös vaikuttaa kykyyn hallita kehoa eri asennoissa, mikä voi ilmetä esimerkiksi vaikeutena suoristaa selkää tai ylläpitää hyvää ryhtiä.
Normaalisti TLR-refleksi häviää keskimäärin noin kuuden kuukauden iässä, mikä mahdollistaa monimutkaisempien motoristen taitojen, kuten istumisen ja kävelemisen, kehittymisen.
Integroimattoman TLR-refleksin mahdolliset vaikutukset voivat olla moninaiset:
- Keskittymisen vaikeudet
- Poissaolevuus
- Passiivisuus
- Huono ryhti
- Alentunut lihasjänteys
- Lukkiutuneet polvet
- Matkapahoinvointi
- Korkean paikan kammo
- Kömpelyys, törmäily, kaatuilu
- Huono tasapaino
- Huono avaruudellinen hahmotuskyky
- Niska- ja hartianseudun kivut ja jäykkyydet
- Huono ajantaju
- Haasteita etäisyyksien, mittojen ja nopeuksien hahmottamisessa
- Huono suuntavaisto
- Urheilun kokeminen epämiellyttäväksi
- Huono organisointikyky
- Heikko lihaskunto
- Lihasjäykkyys ja lihasjännitys
- Heikot niskalihakset.
- Lysähtänyt asento
- Alhainen lihasjänteys, yliliikkuvat nivelet
- Heikot käsivarsien lihakset, vaikeuksia kiipeilemisessä
- Heikko yhteisnäkö, piilokarsastusta sisäänpäin
- Tasapaino-ongelmia erityisesti alaspäin katsoessa
- Vaikeuksia orientoitua tilassa
Taipumus kävellä varpailla
Tasapaino-ongelmat
Koordinaatio-ongelmat